 |
| Kuva |
"Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan – turhaan. ”Kulta, nyt ei ole hyvä hetki.” Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: ”Mites sun niskat?” Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun."
Esittelyvideo teoksesta, wou tätä nykypäivää!
Ah, niin Härköstä! Muhun iskee Härkösen kirjoitustyyli, helppoa & vaivatonta luettavaa, hauskaa ja häpeilemätöntä.
Kyllä kiitos!
Jossain päin tätä teosta sanottiin pinnalliseksi, niin no, ei tästä ehkä mitään suuria filosofisia oivalluksia saanut vedettyä. Mutta jotenkin tää oli.. Ihana? Tavallaan niin surullinen tarina, mutta hiukan voimaannuttava samalla: Toista ihmistä voi rakastaa ja haluta vielä monien, monien vuosien yhdessäolon jälkeenkin!
Pisti muuten teos miettimään omaa suhtautumistaan pettämiseen. Onko se aina sataprosenttisesti väärin? Milloin se voisi olla oikeutettua, vai voiko se olla? Millainen ihminen pettää? Kerran pettäjä, aina pettäjä?
En mä taaskaan osaa kuin suositella tätäkin. Ja antaisin useita tähtiä tällekin. Se, että pidän kaikkia lukemiani kirjoja hyvinä johtuu ehkä siitä, että lopetan lukemisen kesken, ellei teos nappaa. En vaan pysty lukemaan mitään mielestäni ihan pashkaa kirjaa.
Elämä on kuitenkin kaikessa loppumattomuudessaan aivan liian lyhyt tuhlattavaksi kirjoihin, joista ei saa mitään irti.
 |
| Kuva |
2 kommenttia:
Tää oli muuten hyvä kirja :)
Oli! :)
Lähetä kommentti