maanantai 17. syyskuuta 2012

Eivät nämä realistin pohdinnat tähän lopu...

Nyt lähitulevaisuuden suunnitelmat & asuinpaikkakunta ovat siis selvillä.


Hän tulee tänne, minä jään paikoilleni.

Tumblr_m6vee4qf3h1qlict8o1_1280_large
We <3 it / Long distance
Jotenkin tätä oli huomattavasti helpompi ihkuttaa silloin, kun tämä ei ollut vielä todellista. Nyt tämä on käsillä. Hän tulee tänne kolmen viikon kuluessa. Hän oikeasti tulee tänne kamojensa kanssa.


Hän tekee vuokseni suuria uhrauksia ja muutoksia. Luopuu työpaikastaan, jättää perheensä ja ystävänsä, harrastuksensa, kotikaupunkinsa. Tulee tänne ollakseen kanssani. Bonuksena toki tuli tuo todella hyvältä vaikuttava työpaikka, mutta pääsyy olen kuitenkin kuulemma minä.

Minulla on olo, että nyt olen velkaa hänelle koko elämäni. Ainakin melkein. Jokaikinen päivä tulen olemaan hänelle velkaa siitä, että hän tuli tänne takiani.


Pagina-12-04-12-21-31-50-11-4162334_large
We <3 it / I have nothing





Mitä minulla on hänelle tarjota takaisinmaksuna? Olen elämäntapahaahuilija vailla päämäärää, minulla ei ole mitään, en ole tulossa mistään tai menossa mihinkään. Minulla ei ole kuin itseni. Ja loputtomat pohdintani, joita hän ei kaiken lisäksi jaksa alkuunkaan kuunnella.

Minulla ei ole tarjota hänelle tasaista elämänmenoa, ei turvattua tulevaisuutta. Ei varmuutta mistään. Hänellä on kaikki tarvittava, ammatti, työpaikka ja säästötili. Minulla ei ole mitään niistä, eikä mitään, mikä nämä korvaisi.



Aa714549914b24cf06c19ecd0eb14680tjz_large
We <3 it
 


En minä perumaan rupea, tai empimään. Kyllä minä tätä oikeasti haluan. Haluan hänet, enemmän kuin koskaan olen ketään halunnut. Mutta näin erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten lyöttäytyminen yhteen ei kuitenkaan ole ihan helppo temppu.





Ihmiset ympärillä sanovat, että lopeta murehtimista. Älä mieti kokoaikaa. Älä aina stressaa. Nauti nyt tästä. Jooojoo! Mä koitan. Muttei kai asioiden mukaunohtaminen auta ahdistukseen, jota ne tuottavat. Miehelläkin menee ihan kohta hermo kun olen tällainen realisti. Tekisi mieli huutaa että HILJAA! Minä avaudun nyt. Mutta enhän minä huuda, koska en voi. Miten ihmiselle, joka uhraa kaiken vuokseni, voisi muka huutaa? Miten hänelle voi muka näyttää, ettei kaikki olekkaan kokoaikaa jeejee ihkua?


Tumblr_lqo1bzpuwg1r2rznvo1_500_large
We <3 it / Toughts


4 kommenttia:

Toiveikas kirjoitti...

Ihminen pelkää eniten maailmassa muutosta ja teillä on nyt siellä iso muutos käsillä. Rohkeutta siis vain peliin ja virran vietäväksi.

Pinkki kirkupöllö... kirjoitti...

Kyllä tää aika pelottavaa on, tosiaan! Ei auta kun heittäytyä, katsotaan sitten miten käy. ;)

Anzu-Anssu kirjoitti...

Eniten ihmiset varmaan katuvat kuolinvuoteellaan sitä, mitä eivät tehneet kuin sitä, mitä tekivät :).
Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti vain ottakaa se askel!
Tästäkin oppii paljon aina itsestä ja myös toisesta, joten vaikka jokin menisi vikaan, niin jälleen oot jotain oppinut ja kasvanut ihmisenä :).
Tsemppiä paljon !!

Pinkki kirkupöllö... kirjoitti...

Kiitos hyvästä kommentista! :) Näinhän se on, totta tosiaan! :D