Huolia & murheita.

Välillä tuntuu, että hulluksihan tässä tulee, kun vaan miettiimiettii, pohtiipohtii kaikkia asioita.



Weheartit.com / Going crazy



Ensinnäkin: Olin vakaassa aikomuksessa valmistua yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi viiimeistään keväällä 2013.

Weheartit.com / Graduate

Siis tutkinnosta puuttuisi 50 opintopistettä, eli vajaa vuosi. Itse tutkielmasta on n. 75% pulkassa, kaikki osasuoritukset & puolet vaadittavasta sivumäärästä. Mutta kun toista puolikasta en vaan saa aikaseksi. Siitä saisi heti 10 pistettä.

Sosiaalityön opintoja minulta ei puutu kuin 2 opintopistettä, pitäisi yksi englanninkielinen kirja lukaista, se vaan niin tökkii.



Weheartit.com / Going crazy



Ja sitten, ne loput 38 pistettä. Olen suorittanut tai suorittamassa par'aikaa AMK:n puolella kursseja 21 opintopisteen verran. Ja minulle on jumalauta sanottu, että ne voidaan merkitä sivuainesuorituksiin.

Mutta.

Nyt minulle ilmoitetaan, että hups, computer says no. Rupesin ihmettelemään, kun pisteitä ei kuulu, vaikka suoritustodituksetkin olen lähettänyt puoli vuotta sitten. "Niin siis unohdettiinko kertoa ettei näitä sinne sillai saa?" Joo, unohditte.

Weheartit.com / Computer says no


Mulle olisi siis jäänyt räävittäväksi jotain sivuaineopintoja 17 (!!) opintov'tunpistettä, mutta nyt, kun ei nämä jutut menekkään ihan niinku ajattelin, niin minulla on edelleen tuo 38 pistettä, joita en saa ikinä mistään. Ja se 10 siitä tutkielmasta, jota en ikinä saa valmiiksi. Ja se 2 siitä kirjasta, jota en koskaan kuitenkaan lue.



Nämä asiat vaan niin painavat, ahdistavat ja harmittavat pienen ihmisen mieltä. En mä muuten pidä valmistumisilla väliä, mutta kun olisin halunnut ne Minna Parikan kengät (jotka lupasin itselleni valmistujaislahjaksi).




Weheartit.com / Cry me a river



Toisena: Tosielämä on kävellyt vastaan tässä minun parisuhteessani.



Weheartit.com / Real life



Ei se työn saaminen täältä olekkaan ihan niin helppoa, kun ajateltiin. Me kun suunniteltiin että tosta noin tollai työhakemus menemään ja kohta saadaankin jo muuttaa kolmioon tohon jokirantaan.

Joo. Ei.



Weheartit.com / No!


Ja kun tähän vielä lisää maailman epävakaimman tilanteen siellä Lapinmaan työpaikalla, lopputulos on melko ahdistava. Kun ei edes tiedä, potkitaanko ulos vai ylennetäänkö ja kuinka pitkäksi aikaa, vai hä.

Sen kuitenkin tietää, että näin ei voi jatkua loputtomiin. Emme me voi koskaan oikeasti tuntea toisiamme, jos välissämme on 750 kilsaa, ja näemme vilaukselta kerran kahdessa viikossa. Ei siinä kauhean kauaa puhelimessa lepertelemiset auta.

Tilanne olisi eri, jos toisen kanssa olisi aiemmin ollut enemmän, ja tietäisi varmaksi, että homma toimii.

Siis onhan minulla vahva fiilis, että tämä toimii. Mutta kun ei siitä voi olla varma, ellei edes pääse kokeilemaan! Ja jos haluaa kokeilla, ei auta kun pistää hösseliksi.

Weheartit.com / Couple

Olen joutunut nyt paljon, todella paljon miettimään, mihin tässä olisi valmis tämän suhteen vuoksi.

Olisinko valmis lähtemään kotipaikkakunnaltani?

Mihin olisi valmis lähtemään?

Mitä siellä tekisin?

Mikä on realistisesti mahdollista, mikä ei?

Toki mielelläni lähden johonkin ties minne leikkimään miljonäärivaimoa, mutta kun homma ei ihan taida toimia niin.

Weheartit.com / Rich wife

Mitä perheeni sanoisi?

Miten ystäväni suhtautuisivat, jos ottaisin ja lähtisin?

Syrjäytyisinkö?

Jos tulisikin ero, mitä sitten tekisin?

Ja samoja asioita pohdin toisen ihmisen puolesta. Koska tilanne on se, ettei meillä ole hajuakaan, kumman tässä olisi lähdettävä, mikäli päätettäisiin lähteä. Vai olisiko kenties kummankin liikuttava? Tai ehkei sitten kummankaan..?

Weheartit.com / Moving

Tiedän, että katuisin loppuelämäni, jos en nyt toimi. Enkä edes pystyisi olemaan toimimatta, olen aivan liian valmis tapaus. Aivan liian ihastunut. Ja varma. Mutta tunnen myös, etten saisi lähtöpäätökselle tukea perheeltäni ja ystäviltäni. Näissä tilanteissa tajuaa, kuinka tärkeää se läheisten ihmisten tuki oikeasti on.

Ja mitä minä siellä muualla tekisin? Voisin hakea yliopistosiirtoa. Mutta ellen suoriudu yliopisto-opinnoista enivei, niin onko siinä mitään mieltä? Voisinhan minä alaakin vaihtaa, kun sitä olen suunnitellut koko opiskeluaikani. Mutta riittäisikö minulla siihen rohkeus? Yliopistosiirron tai alan vaihdon kanssa minun olisi kuitenkin odotettava puolisen vuotta, kesken vuoden kun ei ihan onnistu. Ellen sitten tule hulluksi ja hae aikuislinjalle. Se asia pitäisi vaan päättää heti & nyt, hakuaika loppuu parin viikon kuluttua. Eihän hakeminen toki mitään maksa, mutta mitä jos se paljastuisi suuremmalle yleisölle, kukaan ei enää koskaan puhuisi minulle. Tai ainakaan kuukauteen!

Huoh. Jengi ajattelee meidän olevan ihan sekaisin, kun hosutaan niin jumalattomasti. Mutta tuntuu vaan niin maailman turhalta odottaa, odottaa ja odottaa, kun tietää, että ainoa oikea paikka maailmassa olisi sen toisen ihmisen vieressä.

Weheartit.com / Wait

Mitä me edes odotamme? Valaistumista? Järkiimme tulemista? Jotain lottovoittoa? Näistä mikään ei todennäköisesti tule tapahtumaan, vaikka odoteltaisiin vielä toiset 6 kuukautta. Tai  6 vuotta.

Ihmiset toppuuttelevat, että ottakaa nyt iisisti ja katselkaa nyt vielä. Mitä me katselemme? Emme ainakaan toisiamme. Tämä suhde ei koskaan saa edes mahdollisuutta mennä millään tavalla eteenpäin, ellei toista edes koskaan näe. Enkä nyt tarkoita että tässä tarvitsisi 6 kuukauden jälkeen mennä kauheasti eteenpäin ja vauhdilla, mutta eihän tämä tästä muutu tai kehity miksikään näillä kilometreillä.

Weheartit.com / Wait

Eiköhän tämä tästä vielä. Ainakin sitten, kun selviää mitä ovat työhaastattelussa pojasta mieltä. Kun saisikin sieltä paikan, asiat vaan tulisivat niin selviksi! Ainakin siltä osin. Muilta osin olisivat edelleen yhtä solmussa. Onneksi eivät kuitenkaan isommin ole sotkussa tällä hetkellä. Olo on onnellinen, vaikka hiukan ahdistunut & stressaantunut välillä.

Jahamm, palaveri kutsuu, mentävä on. Tänään pääseekin illaksi pitämään koulumme uusille räkänokille rastia kaupungille! Hähää, vapiskaaaa. Meiän rastilla on sellanen idea, että jokainen nostaa hatusta lapun ja sitten n-y-t NYT ensimmäinen aloittaa näyttelemisen lapun sanan mukaisesti. Sitten kun siltä tuntuu, seuraava liittyy näytelmään oman lappunsa mukaisesti. Siis niin, että näytelmä pysyy suht.koht. järkevänä (?) kokonaisuutena (?).. Ja näin edelleen kaikki vuorotellen liittyy näytelmään ja loppu on kauheeta huutoälämölöä ja huitomista. Hubaaaa. Saapahan ottaa sidukkaa luvan kanssa keskellä viikkoa ja simputtaa porukkaa tuomarin virassa. Buahahah!