Tididiidii tidii!
Mulla on tänään hei synttärit, uu! En muista olenko paljastanut ikääni täällä tai muualla, toivottavasti en.
Minä nimittäin häpeän ikääni.
En siksi, että sitä olisi liikaa, vaan siksi, että sitä on auttamattomasti liian vähän.
Olen ikäisekseni liian vanha sielu ikäisekseni liian vanhassa ruumiissa.
Väärinymmärretty ihmisparka.
 |
| We <3 it / Misunderstanding |
Synttäripäivä on tänä vuonna kivasti perusduunimaanantai. Olen muuten syntynytkin maanantaina. Maanantaikappale! Edeltävä viikonloppu meni hyvin kokonaisvaltaisessa koulutuksessa Etelä-Suomessa, seuraava menee hiukan vähemmän kokonaisvaltaisessa kokouksessa kotikaupungissani. Eli bileitä ei ole, eikä tule. Kakkukahveille ei kukaan kuitenkaan oikeasti halua keskellä viikkoa, eli unohdetaan nekin. Ensi lauantaina saattaa kuitenkin korkki hiiukan raottua, vihdoinkin pääsen kaupunkimme aikuisten diskoon! Siis ikäni puolesta, kuntoni puolesta en välttämättä.
 |
| We <3 it / Relief |
Onneksi täytän tällä kertaa vain sellaisen ärsyttävän väliluvun, ei ole siis tarvettakaan isoille tai edes pienemmille bileille tai kahveille.
Huh.
Ikäkriisiä vanhentumisesta ei ole ollut, eikä ole tulossa, mutta vanhentumisen hitaudesta tekisi välillä mieli angstata. Välillä toivoo, että aika vaan menisi edes hiukan nopeammin eteenpäin. Tai saisi hypätä muutaman vuoden yli. Sitä silti katuisi vanhoilla päivillään, eikä siinä nyt muutenkaan ole niin kovin mitään mieltä.
Ikäni perusteella olen kuitenkin edelleen nuori. En sentään mikään 19-vuotias myöhäisteini, mutta nuori kuitenkin. En vielä aikuinen, mahdollisesti silti nuoren aikuisuuden kynnyksellä. Mistä se nuori aikuisuus muuten alkaa? Ja mihin nuoruus loppuu?
 |
| We <3 it / Adult |
Minkä ikäisenä ei enää ole hyväksyttävää lähteä legginseissä & minihameessa nuorisobaariin sheikkaamaan vähän äässiä? Minkä ikäisenä on sopivaa ruveta leikkimään kotia? Milloin on ookoo hankkia kotileikkiinsä lisää elementtejä? Missä vaiheessa itseään voi sanoa aikuiseksi? Mihin ikään on tultava, jotta äiti lopettaa huolehtimasta että onko hammaslääkärissä käyty ja onko vakuutuslaskut maksettu (on & on)?
Olenhan minä saanut elää itsenäistä elämää jo vuosia, en minä sillä. Mutta silti tuntuu niin kovin nuorelta. Ja olenkin niin kovin nuori, edelleen. Maksan laskuni, hoidan lääkärikäyntini, teen itse isommatkin hankintani, valitsen itse poikaystäväni. Teen itsenäisiä elämäni suuntaa koskevia valintoja. Hankin itse elantoni, en elä muiden varoilla. Huolehdin muonituksestani, vaatetuksestani sekä koirastani. Mutten siltikään koe voivani määritellä itseäni aikuiseksi. Puuttuisi vielä ammatti & oma asunto, sitten voisin ehkä olla iso.
Ehkä olen varhaisaikuisuuden kynnyksellä oleva soon-to-be-myöhäisnuori! Tai jotain sellaista. En mitä vaan suinkaan tiedä. Olisinpa edes 26, voisi ruveta ottamaan itsensä vakavasti.
Joo, voitte vaan kuvitella kuinka suhtaudun itseäni nuorempiin ihmisiin...
Niin, entäs se oikea ikäni? Alla oleva kuva puhukoot vaikka puolestani:
 |
| We <3 it / 22 |
4 kommenttia:
Myöhäiset onnittelut.. Olisinpa itse vielä 22 :P Paitsi, että täytin juuri kolmatta kertaa 24. ;)
Myöhäiset onnittelut!
Voi että, mä luulen että sitten kun alat olla lähempänä 30v kuin 20v, niin toivoisit että saisit ikuisesti olla 22v :D.
Okei, mä itse olen jämähtänyt ikuisiksi ajoiksi 25:een ;).
Ja mä en haluaisi koskaan kasvaa aikuiseksi, joten kyllä ollaan kavereiden kanssa vahingossa eksytty myös nuorisobaareihin (tosin silloin kyllä taas muistaa sen, miksei niissä kannattaisi oikeasti käydä...) sheikkaamaan äässiä ja omia muuvsseja :D.
Hei myöhästyneet onnittelut täältäkin synttäripäivän johdosta :)!
Kiitos teille kaikille!
Mä niiin odotan sitä päivää kun saan oikeasti toivoa olevani 22! :D Tää on turhauttavaa, kukaan ei ota mua tosissaan, yh. ;)
Lähetä kommentti