It's time to study a little harder.

Graaaaah.

We <3 it

Tulin viime viikonloppuna kypsäksi siihen, että aina kun näkee ihmisiä, joita en näe melkein joka päivä, keskustelu kääntyy meikäläisen kanditutkielmaan ja siitä seuraa vaivaannuttavia hetkiä.

F'ttu. Nyt loppui. Haluan vaivaannuttavia hetkiä koko tutkinnosta, en yhdestä muutaman sivun läpyskästä, jota en vaan saa aikaseksi. Tutkinnon venymisestä voin aina syyttää muita, tästä en oikeastaan enää.

W<3i

Konsultoin opintoasianasiantuntijaani eli isääni ja rupesin hommiin. Raivolla hakkasin tekstin kuntoon, kaivoin kaikki vanhat muistiinpanoni, tarkistin lähteeni, poistin lauseet joiden lähdemerkinnöistä en saanut enää selvää, tein sisällys- ja lähdeluettelon ja pistin koko paketin käsketyn näköiseksi. Omg.

W<3i

Äsken lähetin sen ohjaajalleni ja totesin sen olevan nyt siinä, mihin pystyn. Ja hän vastasi sen olevan valmis muutaman kappalejärjestysmuutoksen jälkeen.

Tätä ehdottomasti kannatti venyttää muuutaman kuukauden ajan kun tähän viimeistelyyn meni kuitenkin n. 2 x 4.5 tuntia. Jos nyt ohjaaja käskee lähettämään ton esitarkistukseen noitten korjausten jälkeen niin en ehkä usko eläväni omaa elämääni. (Mun tuurillani tulee esitarkistuksesta boomerangina takasin, on ehkä kämäsin koulutyö minkä oon koskaan tuottanut 8 lk:n esseiden jälkeen.)

Musta ei taida tulla tutkijaa.