Taas näitä ajanjaksoja. Oon vaan niin väsynyt etten tiedä miten päin olisin! Eikä mikään unimäärä riitä. Ehkä riittäisi ellen heräisi vartin välein painajaisiin. Graah!
Opiskelijatoiminnan vuosi on eilen potkastu käyntiin todenteolla, siitäkin niin hirveän stressin että meinasi vatsahaava tulla. Tuntuu ettei mitkään langat pysy käsissä, kämppä on ku mikäkin läävä kokoajan vaikka miten kohkaisin. Kaikkea ylimääräistä vaan tulee kokoajan kalenteriin, kaikenmaailman kissanristijäisiä, vallanvaihtoja, kokouksia ja koulutuksia, kaikki tietenkin jossain ties missä kaukana kotoa. Pitäisitte tunkkinne!
Olisi tuhat asiaa hoidettavana mutta koska en tiedä mistä aloittaisin, niin en tee mitään, ja sillähän se työtaakka ei yleensä ainakaan helpotu.
Niskakin on mennyt niin jumiin etten voi kohta enää hengittää! Voii ny pevkele!
2 kommenttia:
Hyi, kuulostaa kauheelta! Kannattas vähän relata ja saada asiat järjestykseen - edes omassa päässään :P Eikös se niin ollut, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Jossain naistenlehdessä luki, että ensiapuna stressiin ja ajanpuutteeseen tulisi viikon verran siirtää kaikkea, mitä To DO-listalta löytyy, kun nehän on viikon päästä vastassa kuitenkin, jätit ne oman onnensa nojaan tai stressasit itsesi kuoliaaksi niiden takia :D
Oon tainnu vähän soveltaa tota ohjetta ja siirtänyt viikolla kaikkea eteenpäin jo muutaman kuukauden ajan! :D Hahah, ei ihan toimi tämä näin.
Vois hankkia dynamiittia ja räjäyttää tän niskansa ni rupeais taas elämä näyttämään hauskemmalta kun saisi henkeä.. Hmm...
Lähetä kommentti