tiistai 8. lokakuuta 2013

Vilkkumaa, M. (2013) Nainen Katolla.

Nainen Katolla on kertomus 2010-luvun Suomessa elävien ihmisten elämästä. Ja siitä, miten eri ikäisten, erilaisissa tilanteissa elävien ihmisten elämät voivat yhtäkkiä liittyä toisiinsa.

Nainen Katolla
Maija Vilkkumaa
Laji: Esikoiskirjat, Kaunokirjat, Kotimaiset romaanit
Kustantaja: Kaiku Books
Ilmestymisvuosi: 2013

 Välillä kirja oli aika sekava. Varsinkin alussa, kun eri henkilöiden tarinat eivät vielä liittyneet toisiinsa. Useamman kerran kirjan alussa oli tarkistettava, kuka tämä nyt olikaan ja mitähä.

Kirjassa on samaa tyyliä, särmää, kuin Maijan levyillä. Viimeisillä levyillä (Superpallo 2008 & Kunnes joet muuttaa suuntaa 2010) Maijan biiseistä iso osa (ellei kaikki) on tarinoita arkisesta tosielämästä. Naisen elämästä. Siitä, miten ikinä mikään ei riitä, eikä itse koskaan ole muille tarpeeksi. Siitä, miten toivotaan parempaa, omien unelmiensa saavuttamista, onnellisuutta.

[...] Silloilla tuulee lämpö painuu nollaan 
katsokaa tänne nainen ei pysy jaloillaan 
mullon on kylmä mul on vaikee olla 
ja mä teen ihan mitä vaan

Jos mä putoisin, ei hätää  
siitä vaan pompahtaisin uusiin korkeuksiin  
yli kaupungin ja suuren meren taa  
kauas säkenöiviin pilvenpiirtäjiin [...]

Superpallo (Superpallo 2008)

Kirjan henkilöiden elämä on paikoittain aika lohdutonta. Välillä vähän ahdisti. Pitkälti johtui siitä, että kirjan henkilöiden tarinat ovat niin.. Tavallisia. Ihan samanlaisia, kun kenen tahansa meistä tai vastaan kävelevistä. Kirjan henkilöillä oli länsimaalaisten, hyvinvointivaltiossa elävien ihmisten murheita ja ongelmia.

[...] ja nyt mä kuiskaan mitä tää maksaa 
ja kun ihan liikaa mitä mä teen 
huudan en saatana jaksa 
ja sitten mä meen [...]

Siihenks se jää (Kunnes joet muuttaa suuntaa 2010)

 Kirjan henkilöiden tarinat kietoutuivat toisiinsa mielenkiintoisilla ja erilaisilla tavoilla. Olisin ollut pettynyt, jos paljon puhuttu yhteinen tarina olisi ollut jonkun tutun kaiman häät, joihin kaikki henkilöt olisivat sattumalta osuneet paikalle. Välillä kirjaa lukiessa ja asioiden saadessa järkeviä selityksiä, tuli ahaa-hetkiä. Ahaa! Tuo oli se, johon tämä aiemmin törmäsi! Tykkään tuntea itseni jotenkin tosi oivaltavaksi ja sitä kautta älykkääksi, joten oli minun makuuni sekin puoli tässä kirjassa.

[...] Oispa jo ensi viikko tai huominen  
Oisinpa laiha ja paksutukkainen  
Hei pää  
Älä mieti mitään [...]

Suojatiellä (Superpallo 2008) 

 Perinteisen romaanitekstin lisäksi kirjassa on otteita eri henkilöiden kirjoituksista. En tiedä mikä niiden viraksi on ajateltu, mutta jäivät jotenkin randomeiksi. Jos niiden oli tarkoitus antaa ihmisten tarinoille lisää selityksiä, ei oikein mennyt nappiin. Eikä niiden kautta ole onnistuttu viemään kirjan tarinaakaan eteenpäin. En tiedä, vaihtelua kuitenkin toivat, vaikken sitä olisi ehkä kaivannut.

[...] Mä en halua olla töissä enää  
Mä en ikinä riitä  
Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää 
Kukaan ei kiitä
 
Mä haluun naimisiin Mä haluun koiran ja talon kukkuloilta [...]

Mä haluun naimisiin (Superpallo 2008)

Eri henkilöillä oli käytössään erilaisia kielenkäyttötapoja, mikä taas toi sitä tervetullutta vaihtelua tekstiin. Maijan äidinkielitaustan vuoksi odotin tekstiä, joka ei tökkisi, vaan olisi kirjoitettu jollain sellaisella ylinerokkaalla tavalla. Välillä kuitenkin tökki. Samaa sanaa oli käytetty saman lauseen sisällä useampaan kertaan niin, ettei se vaikuttanut tahalliselta tai muuten sopinut siihen yhteyteen. Niihin tuli sitten takerrettua, luettua uudestaan ja uudestaan sekä todettua, etten ehkä kirjan oikolukijaa palkkaisi enää uudestaan siihen hommaan. Ehkä en vaan tajunnut.

[...] joskus vielä kaikki, tai niin mä luulen
annetaan, saadaan anteeksi

tahdon sua samaan aikaan lohduttaa ja lyödä
huutaa, karjuu ja halata ja sanoo: hyvin käy
[...]

Anteeksi (Kunnes joet muuttaa suuntaa 2010)

Kirjan henkilöiden tarinoiden lohduttomuus hiukan (aika paljon) kärjistyy loppua kohden, mutta kirja ei kuitenkaan lopu ajatukseen siitä, ettei elämälle ole mitään tehtävissä. Viimeisen lauseen luettuani ilme oli hymyileväinen. Aivan loppusivuille on vielä saatu mahtumaan ajatus siitä, että asioilla on tapana järjestyä.

Kokonaisuudessaan siis koukuttava, osittain aika lohduttoman oloinen, mutta ei kuitenkaan jätä pahaa mieltä jälkeensä. Jos Maijan sanoituksista on löytänyt itselleen jotain, kannattaa kirja lukea. Tai jos muuten vauhdikas kuvaus aikamme ihmisten elämistä kutkuttaa.

Ilmoitettuani miehekkeelle, että noni, nymmää sain sen luettua, sen kirjan! kysymys kuului: no, selvisikse, kuka se naine siel katol ny sit oli? Selvishä se.


 


Psst! Lähellä asuvat ja muut sukulaiset, 
tervetuloa hakemaan multa lainaan parempi, signeerattu versio kirjasta. (;

Mistä tietää että on
onko onnellinen vai onneton

Read more at http://lyricstranslate.com/en/mist%C3%A4-tiet%C3%A4%C3%A4-ett%C3%A4-how-do-you-know.html#S0PrevZgYKGfUXXP.9
Joo mä tiedän jossain lapsia kuolee
ja liikemiehet nuolee poliitikot puolelleen
aselait ilmasto lisäydinvoima
omatunto soimaa mä toimisin kyl
mut mun kaikki aika menee kun mä vain mietin et
Mistä tietää että on
onko onnellinen vai onneton

Read more at http://lyricstranslate.com/en/maija-vilkkumaa-mist%C3%A4-tiet%C3%A4%C3%A4-ett%C3%A4-lyrics.html#UiyfsPm8rCB14cVw

Ei kommentteja: