Synttärihumua kauheasti!

Taas on elinvuosi lisää pyörähtänyt mittariin.

Eikä edes haittaa, vanhenemiskriisi kun on jo aloitettu, puitu ja lopetettukin. 

Kannattaa hankkia bestis, jolla on synttäri muutamaa kuukautta omaansa ennen, ja jolla on jokaikinen vuosi jumalaton vouhotus vanhenemisesta. Saa alitajuisesti kriiseillä vanhenemistaan sekä tottua ja kyllästyäkin tulevaan ikäänsä ennen, kun sen täyttäminen on edes ajankohtaista.

Onnitteluja ja lahjoja tuli saatua kauheasti liikaa taas, kiitos niistä. 

Kaikista saamistani muistamisestani huokui se, että antaja oli kuunnellut mun ihmejuttujani ja marmatuksiani, mikä lämmitti erityisesti. Kaikki tuli tarpeeseen. Tai no, ellei oikeaan varsinaiseen tarpeeseen niin ainakin haluamiseni tarpeeseen. (;

Lumoavan Pihla -korua en ihan heti uskonut koskaan saavani, se on ollut sellainen kaukainen haave korukaupan paksun ikkunan toisella puolen. 

Sellainen, jota käydään ihailemassa ja huokailemassa, että voih! kunpa minä olisin joskus jonkun mielestä niin ihana, että se haluaisi antaa minulle jotain noin kaunista lahjaksi!

.. Menikö överiksi, toi kuvaus?

Enivei, oon mä vaan aika ihana, kun sellasen nyt omistan. :D

<3

Tää oli tämmönen väli-ikä, enkä mä mitään erikoisia muistamisia odottanut, oon ollu koko päivän ihan awww :') , kun sain niin paljon kaikkea ja kauheasti viestejä kaukaisiltakin läheisiltä. Tästä synttärihumusta tullaan täällä vielä kuulemaan, ei tää ihan tällä ollut vielä käsitelty!

Miksei synttärit voisi olla vaikka kerran viikossa?!