Toivon Tähti.

Kahvakuulasta olen edelleen innoissani (1,5 viikkoa - pisin liikuntainnostukseni ikinä), mutta illat tuppaavat täyttymään kaikesta muusta hommasta, ja kahvakuulailu on joutunut väistymään. 

Eilisilta kului Toivon Tähti -talkoissa.

"Toivon tähti on kansainvälistä kehitysaputyötä harjoittava järjestö, jonka kohderyhmänä on erityisesti lapset ja lapsiperheet." - Koko tarina täällä.

Olimme siis keränneet kaapeistaan ja lähipiireiltään pieniä lastenvaatteita, eri ikäisille tarkoitettuja leluja sekä hygienia- ja ruokatarvikkeita. Tarkistimme jokaisen tavaran kunnon, lajittelimme sitten tavarat omiin kasoihinsa ja pakkasimme ne kuljetettavaksi vähän matkan päähän porukalle, joka sitten kasaa niistä äitiys- ja joululahjapakkauksia, jotka kuljetetaan Baltiaan tai Venäjälle.

http://www.starofhope.fi/?ID=100&UM=12&M=91&lan=fin

 

Toki ensimmäinen ajatus oli, että mahtaako näistä mikään mennä sinne, missä näitä oikeasti tarvitaan. Voi olla, etteivät kaikki mene. Mistä sitä tietää, hyväkuntoisella tavaralla on varmasti omat markkinansa sielläkin päin. Kuitenkin toivoa on, sillä osa vapaaehtoisista matkustaa kuljetusrekkojen kanssa toimittamaan itse tavaroita lapsiperheille ja lastenkoteihin. Kuljetuksesta vastaa firma, joka tarjoaa maksuttomasti apuaan jättämällä kuormaansa välillä hiukan väljää, jotta tavarat saadaan mahtumaan sinne päin muutenkin menossa olevan kuorman sekaan.

Vastaanottavassa päässä tehdään tiivistä yhteistyötä paikallisten lastensuojeluviranomaisten kanssa. Heillä pitäisi olla tieto siitä, missä tavaraa eniten tarvitaan.. Ja heillä pitäisi lisäksi eettisiä sääntöjä, jotka takaavat tavaran pääsyn perille asti. Tässä uskossa on lohdullista elää. Ja kyllä toimituksista jotain kuvamateriaaliakin oli ihan olemassa.

Illan tunnit menivät nopeasti täyttä työtä painaessa. Lisäksi tarjouduin vielä ottamaan osan likaantuneista vaatteista pestäväkseni.. Eli eteinen näyttää tältä:

Onneksi mulla on mies ja koira, jotka ymmärtävät näitä mun touhujani. Tai jos eivät aina ihan ymmärrä, niin ovat hiljaa ja seuraavat vieressä huokailematta. Useimmiten kuitenkin ymmärtävät. Ja innostuvat itsekin! Ei nimittäin tarvinnut noitakaan vaatteita värilajitella yksinään... Heh. :)