Vuosi on tänään kulunut siitä, kun tuo pohjoisten mies rantautui Poriin muuttokuormansa kanssa!
Vuosi sitten fiilis oli aika sekava. Ensin jännitti, sitten pelotti, lopulta päivää ennen muuttoa enää vaan kauhistutti. Tuntui koko homma alunperinkin ihan päättömältä, niin hyvällä kuin pahalla tavalla. Päivää ennen muuttoa mielessäni kävi, että pitäisikö tämä koko suunnitelma sittenkin perua vielä. Muuttopäivänä taisin hetkittäin ajatella, että tämä todella olisi ehdottomasti pitänyt perua.
Olihan se jännää, antaa lähes ventovieraan lappilaisen epäporomiehen muuttaa yksiööni odottamaan yhteiseen kotiin siirtymistämme. Kaikki oli sovittu, asunnot ja työpaikat, mutta toisistamme emme vielä tienneet paljoakaan. Silloin vielä toisen tavat tai jutut eivät olleet tuttuja, ja niitä tuli usein vähintäänkin ihmeteltyä. Välillä piti vähän kyseenalaistaa ja hermostuakin.
Mietin, totutaanko me koskaan toisiimme ja toistemme ihme touhuihin.
Kun kuitenkin iltasella hän vihdoinkin saapui pihalleni, en enää voinut ajatella kuin että näin tämä pitää mennä. Näin oli tarkoitettu.
Oli lopputulos mikä tahansa, tämän on tarkoitus tapahtua juuri näin.
Eikä mua enää kauhistuttanut. Eikä pelottanut.
Vuosi on kulunut tuosta päivästä, enkä vielä ole ehtinyt katumaan päättömiä tekosiamme. Silloin oltiin varmoja, että mikäli tätä korttia ei nyt katsota, sitä tullaan vielä katumaan. Ehkä oltaisiin kaduttu, ehkä päädytty enivei saman katon alle hetken kuluttua, kuka tietää.
Tämä oli kuitenkin oikea valinta, siitä olen tänään varma.
Vuosi on lyhyt aika, mutta kai tässäkin ajassa jotain ehtii näkemään ja oppimaan. Kolme vuotta sitten en uskaltanut uskoa parempaan. Kaksi vuotta sitten tiesin minulla olevan vielä jotain hyvää edessäni, mutten olisi osannut edes kuvitella asioiden olevan tänään näin.. Ihanasti. Vuosi sitten olin ihan pihalla ja paniikissa. Tuskin maltan odottaa, mitä tulevilla vuosilla on eteeni kannettavanaan!
Vika kuva täältä, muut Weheartit.com <3
3 kommenttia:
Onko siitä jo niin kauan :D Vastahan luin sinkkunaisen juttuja ;) Onnea teille, toivottavasti vielä monen monta yhteistä vuotta edessä!
Ihanan voimaannuttava kirjoitus! Mielestäni teidän yhteenmuutto silloin vuosi sitten oli ehkä päättömintä ever, mutten silti ole ikinä kyseenalaistanut arviointikykyäsi (ja taaskaan se ei ole näköjään pettänyt!). Ihan hurjan paljon onnea ja rakkautta tulevaisuuteen, ootte ihania! :))
Kiitos kommenteistanne! 8) Joo, äkkiä nää vuodet vaan kuluu! :D Ei meinaa kyydissä pysyä kun elämä vaan menee eteenpäin.
Se olikin muuten jännintä koko siinä vuoden takaisessa kohkaamisessa, ettei kukaan kyseenalaistanut tätä meiän touhua. :D Kukaan ei sanonut naama vakavana, että pitäisikö tota Lapissa hyppäämistä vähentää tai ottanut puhutteluun, että oonko nyt taas miettinyt ihan loppuun asti tätä muuttojuttuani. Oonks mä onnistunut todistamaan, ettei vääriksi osoittautuviinkaan päätöksiin kuole..? ;) Se mikä ei tapa sattuu vtusti, tjsp.
Onneks ei tällä kertaa tosiaan pettänyt arviointikyky. :) Kiitos! <3
Lähetä kommentti